Voiko pojalla olla pinkki huone?

Aika usein mietin, ylireagoinko ulkopuolisten pyrkimyksiin määritellä syntyvää lastamme sukupuolen kautta. Toisaalta on aidosti järkyttävää ja hämmentävää, että tällaista määrittelyä yritetään pontevasti suorittaa jo siinä vaiheessa, kun sikiön sukupuolen ainoakaan aspekti ei ole vielä tiedossa. Toisaalta taas olen kunnon nainen ja feministi siinä(kin) suhteessa, että kyseenalaistan jatkuvasti omia selvääkin selvempiä huolenaiheitani ja otan takapakkia. Syyttelen itseäni; tuumin, mahdanko sittenkin olla kohtuuton, huumorintajuton, joustamaton. Ja että jos esimerkiksi sukulaisten tapa kohdella syntyvää lastamme tuottaa minulle ongelmia, niin kenties ongelmat todellakin ovat vain omassa päässäni ja minä olen se osapuoli, jonka pitäisi relata.

Sitten törmään kaupan lehtihyllyllä aikakauslehteen, jonka kannessa on otsikko: "Voiko pojalla olla pinkki huone?"

Lehti oli kelmutettu, joten en voinut kurkata vastausta sisältä. Moisen roskan tukemiseen en todellakaan rahojani laita - vastustan sisustuslehtiä muutenkin, ainakin tällaisia perinteisiä, joissa rohkaistaan turhaan kulutukseen - joten minulle jää arvoitukseksi, miltä kannalta tätä elämän suurta kysymystä lähestyttiin.

Haluaisin kuitenkin esittää vastakysymyksen: Voiko tällä tavalla otsikoidussa artikkelissa olla järkevästi ottaen sisältönä muuta kuin yksi sana, "voi"?

(No jaa, äärimmilleen venytettynä artikkeli voisi kuulua vaikkapa: "Miksi vitussa ei voisi?")

On mahdollista, että artikkeli pojan pinkistä huoneesta on - otsikkoaan lukuunottamatta - itse asiassa aivan järkevä ja hyvä. Kenties siinä esitellään lukuisia kivoja ja funktionaalisia poikien huoneita, joiden pääväri on pinkki. (Ja sisustustarpeet näihin on vielä parhaassa tapauksessa hankittu dyykattuna tai kierrätettynä, jotta pojan pinkin unelman luomiseksi ei ole tarvinnut turhaan kuluttaa kallisarvoisia luonnonvaroja.)

Itse asiassa pitäisin artikkelia lukemattakin äärimmäisen epätodennäköisenä, että Divaanin vastaus otsikon kysymykseen voisi olla "ei". Varmasti se on jossakin muodossa "kyllä".

Vastauksesta riippumatta itse kysymys on absurdi. Maailma, jossa artikkeli pojan pinkistä huoneesta otsikoidaan tuohon tapaan, ei vielä ole tasa-arvon näkökulmasta valmis.

Minä saatan olla monessakin asiassa huumorintajuton ja kohtuuton, mutta mitä tulee lapsille tarjolla oleviin sukupuolirooleihin ja niiden joustamattomuuteen, huoleni ovat täysin oikeaan osuvia.