Vuosikatsaus

1. Mitä sellaista teit vuonna 2011, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Tein positiivisen raskaustestin.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

En muista muita lupauksia kuin sen, että lukisin vähemmän kirjoja. Onnistuin tässä alkuvuodesta, loppuvuodesta olen päässyt repsahtamaan. Kirjojen ostamista olen sentään hillinnyt myös loppuvuodesta.

Tälle vuodelle tekisi mieli laatia vaikka mitä lupauksia, mutta enpä tiedä, mistä päästä kannattaisi lähteä tätä hyvien aikomusten sumaa purkamaan. Päällimmäisenä on tietysti mielessä, että lupaisin olla kelvollinen vanhempi jälkikasvulleni, mutta se nyt on jokseenkin itsestään selvä aie eikä uudenvuodenlupaukseksi riittävän hyvin rajattu. Toisaalta juurikin jälkikasvun odotuksen vuoksi ei tee mieli antaa ainakaan kovin kvantitatiivisia lupauksia, kun kerran ei tiedä, kuinka arki hänen kanssaan tulee järjestymään ja mihin aikaa sekä jaksamusta riittää. Mutta parannettavaahan omissa tavoissa olisi aina, oli jälkikasvua tai ei, ja kaipa tulisi yrittää panna itseään joissakin asioissa ruotuun vaikka kuinka tulisi perheelliseksi ja vauva-arki olisi rankkaa.

No niin, päätän nyt luvata ainakin sen verran, että 1) ostan vuoden aikana mahdollisimman vähän aikuisten kirjoja (lastenkirjoja voin edelleen hankkia jälkikasvulle) ja 2) yritän hankkiutua eroon mahdollisimman suuresta määrästä aikuisten kirjoja, jotka jo omistan (lastenkirjat tekevät tässäkin poikkeuksen).

Lisäksi 3) yritän tosissani olla riitelemättä äitini kanssa, vaikka hän varmasti tuputtaakin minulle lastenhoidollisia näkemyksiään, jotka ärsyttävät minua (tai no, eivät ainoastaan ärsytä, vaan iskevät suoraan kipeään hermoon - on harvinaisen raivostuttavaa saada lapsenhoito-ohjeita sellaiselta vanhemmalta, jonka omaan kasvatustyyliin on kuulunut laiminlyömistä, vähättelyä ja väkivaltaa, ja sitten kuulla tämän vanhemman perustelevan neuvojensa oikeellisuutta sillä että "kyllä minä tiedän, minähän olen jo kasvattanut lapsia").

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ainoastaan isoäitini veli, joka ei millään katsannolla ollut minulle läheinen henkilö, mutta jonka kuolema oli kuitenkin siinä mielessä suuri juttu, että minun odotettiin käyttäytyvän ja reagoivan kuin hän olisi ollut hyvinkin läheinen. Ja tämä kuolemahan johti erilaisiin isoäitirintaman komplikaatioihin, joita olen tässäkin blogissa puinut ja puin varmasti edelleen.

5. Missä maissa kävit?

Heinäkuun alkuun saakka asuin vielä Isossa-Britanniassa, sen jälkeen muutimme takaisin Suomeen. Suomen ja Ison-Britannian lisäksi en käynyt kuin kolmen viikon kesäkoulussa Italiassa (no jaa, kahden lentokoneen vaihdon verran myös Latviassa).

Olen hirveän tyytyväinen siihen, etten tehnyt vuoden aikana ainoatakaan ulkomaille suuntautuvaa lomaa! Minulla on sellainen tunne, että jännittävämpi vastaus tähän kysymykseen olisi luetella lukuisia maita, joissa on käynyt. Minusta asia alkaa olla päinvastoin: niin paljon kuin pidänkin matkustamisesta, on minulle aina henkilökohtainen voitto, jos en ole matkustanut (ainakaan ulkomaille ja ainakaan lentäen). Teimme vuoden aikana tosin muutaman ihanan kotimaanmatkan, siis Isossa-Britanniassa (siinä vaiheessa se oli vielä kotimaa).

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota puuttui vuodesta 2011?

Hirveän hankala kysymys. Vuodesta 2012 on muutenkin varmasti tulossa ihan erilainen kuin mikään muu elämäni vuosi, joten vaikeaa sanoa, mitä siihen nyt sitten haluaisi lisää ja miksi. Muutenkin mietin pikemminkin sitä, mitä haluaisin vähemmän. En oikeastaan keksi tähän muuta kuin että haluaisin tänä vuonna retkeillä ja olla luonnossa huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. En sitten tiedä, onko vauva-aika paras mahdollinen aika tämän toivomuksen toteutumiselle...

7. Mitkä vuoden 2011 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

Olen todella erittäin huono muistamaan päivämääriä. En muista esimerkiksi sitä, minä päivänä tein sen positiivisen raskaustestin, vaikka sitä oltiinkin vuosi yritetty saada aikaan. Muistan sen, että viimeiset raskautta edeltäneet menkat alkoivat 19.4., koska sitä tietoa on käytetty lasketun ajan arvioimiseen. Muistan myös sen, että muutimme takaisin Suomeen 5.7., koska se on pitänyt kirjoittaa niin moneen blankettiin. (Näiden kahden päivämäärän ajallisesta etäisyydestä voikin päätellä aika paljon siitä, miten hektinen alkukesä oli ja miten nopeasti jouduimme sekä tekemään että toteuttamaan paluumuuttopäätöksen!) Eiköhän kumpikin päivämäärä joka tapauksessa unohdu, niin niiden kanssa tapaa käydä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

Tämäkin on hankala kysymys. Raskaaksi tuleminen ei ole "saavutus", joten sitä en voi tässä yhteydessä mainita.

Ehkä suurinta on ollut se, kuinka paljon rankkoja käytännön asioita onnistuin hoitamaan (toki yhdessä miehen kanssa) siinä alkuraskauden pahoinvoinnin keskellä: ohjelmassa oli mm. kaksi muuttoa kahden kuukauden sisällä, toinen kaupungista toiseen ja toinen peräti maasta toiseen. Suomen päässä piti vielä muuttaa yksi setti huonekaluja toiseen kaupunkiin ja raijata toinen tilalle. Siinä meinasi jaksaminen loppua ihan tosissaan. Ja pian muuttojen jälkeen oli aika rankka kolmen viikon kesäkoulu, edelleen alkuraskauden vaivojen vielä hankaloittaessa oloa.

En kuitenkaan oikein tykkää listata "saavutuksina" sellaista, että on selvinnyt ylikuormittavista tilanteista, koska se on vähän liikaa kuin ihannoisi itsensä ajamista sellaisiin tilanteisiin. Suurempi saavutus olisi oikeasti voida järjestää elämänsä siihen malliin, ettei tarvitsisi stressata ja ylikuormittua ja laatia tiukkoja aikatauluja.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Mjaa. Yksi artikkeli hylättiin aika katkeralla tavalla. Ai niin, ja apurahalotossakin tuli tänä vuonna vastaukseksi rosvosektori, joten kaipa se sitten oli se suurin epäonnistuminen. Nyt on kiikun kaakun, miten koko väikkärin käy. Mutta aivan kuten edellisessäkin kysymyksessä, en oikein osaa hahmottaa näitäkään yksinomaan henkilökohtaisina epäonnistumisina. Olen taipuvainen ajattelemaan, että sekä onnistumiset että epäonnistumiset yleensä johtuvat niin paljon muistakin tekijöistä kuin omasta panoksestani, että ei minun kannata ottaa niistä kaikkea syytä tai toisaalta kaikkea ansiotakaan. Mulla on elämän suurissa kysymyksissä vähän sellainen "se mitä saan, on se mitä annetaan" -asenne (kuten Jukka Poika laulaa). (Harmi, ettei tämä aina realisoidu arkipäivän tasolle: kaikenlaisissa käytännön suorituksissa olen hyvinkin taipuvainen syyttämään ja syyllistämään itseäni huonoksi ja epäonnistuneeksi.)

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Enpä juurikaan. Pari flunssaa ja pari pientä silmä- ja korvatulehdusta, siinä kaikki.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Näitä oli kaksi. Ostin miehelle kunnollisen Highland-puvun, tai oikeastaan se teetettiin. Ja kaikkine hienouksineen toki: kilttihame, takki, paidat ja oikeanlaiset muut vermeet (solmio, pitkät villasukat, sukkanauhat, veitsi jne.). Ehdottomasti kannatti teetättää miehelle puku, se on ihan törkeän komea ja nyt hän voi sitten käyttää sitä juhlapukuna toivon mukaan vuosikymmeniä, hyvällä hoidolla. (Vielä kun joskus saisin aikaiseksi teetättää itsellenikin puvun!)

Toinen hyvä ostos oli sekin miehelle: kunnollinen polkupyörä. Siitä on ollut hänelle paljon iloa ja liikuntoa.

(Sanon, että nämä olivat minun ostoksiani, sillä rahat otettiin minun säästötililtäni, mutta eipä se toisaalta näin naimisissa ollessa enää merkinne mitään, miltä tililtä raha tulee...)

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Jälkikasvun hikka oli (ja on) aika koomista.

13. Kenen käytös masensi?

Niiden ihmisten, jotka ovat nähneet kuvat suomalaisilta sikatiloilta ja silti ostivat joulupöytään kinkun.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Suurimmat yksittäiset menoerät olivat varmaankin nuo edellämainitut kiltti ja polkupyörä. Lisäksi rahaa on mennyt muuttoihin (niitähän on siis ollut tänä vuonna kaksi) ja vauvantarvikkeiden hankkimiseen (vaikka kaikki ostettava on ostettu käytettynä, niin on niihinkin jonkin verran saanut rahaa uppoamaan). Sitten on tietysti syöminen ja asuminen noin ylipäänsä, mutta niihin menee aina tasaisesti rahaa. Suomeen muutto tuntui ruokamenoissa todella paljon, etenkin luomutuotteiden osalta.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

Siitä tunteesta, että joku kasvaa mahassa.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2011?

Ei varmaan siinä mielessä mikään, että hahmotan ylipäänsä aikaa kamalan huonosti, eivätkä muistoni oikein osaa kiinnittyä mihinkään ajankohtaan. Minulla on suuria vaikeuksia esimerkiksi muistaa sitä, kuinka vanha olen tai minä vuonna mikäkin elämäni suuri ja tärkeä asia on tapahtunut, joten mitään musiikkikappaletta en kyllä osaa kiinnittää ajanjaksoon, en ainakaan tietoisesti tai kovin paljoa jälkikäteen.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

b) laihempi vai lihavampi?

Raskaus on tuonut kymmenen kiloa, joten sikäli toki selkeästi painavampi, mutta lihavuudesta / laihuudesta en tiedä. Tuosta kymmenestä kilosta lienee aina suuri osa lasta, istukkaa, lapsivettä ja muuta nestettä, joten en osaa sanoa, paljonko "oma" painoni tällä hetkellä on. Olen kuulemma raskauden aikana laihtunut ainakin naamasta ja selvästi myös käsistä, kun sormus ei ole meinannut pysyä sormessa. Eipä sillä, että asialla mitään väliä olisi.

c) rikkaampi vai köyhempi?

Köyhempi siinä mielessä, että äitiyspäivärahalle siirtyminen on pudottanut tuloja. Säästössä on varmaan suunnilleen yhtä paljon rahaa kuin ennenkin.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Liikkuneeni! Vaikka olen kyllä liikkunut miltei aina sopivan tilaisuuden tullen ja työn / raskauden / muiden tekijöiden salliessa. Silti sitä toivoisi aina liikkuneensa enemmän, eikä millään hampaat irvessä -mentaliteetilla (tyyliin "olen huono ihminen, jollen treenaa") vaan puhtaasti liikkumisen ilosta. Eli ehkä pitäisi vastata, että toivoisin järjesteneeni vieläkin tarmokkaammin itselleni aikaa, jolloin voin halutessani mennä vaikkapa uimahalliin tai ulos kävelemään.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Istuneeni tietokoneen ääressä! Nyt kun tutkimuksesta on jäänyt pois sekä laboratoriotyöt että kenttätyöt, on työ pelkkää istumista. Alan (taas) tosissani harkita, onko tällaisessa hommassa mitään järkeä.

20. Kuinka vietit joulua?

Kotona rauhassa, miehen ja kolmen ystävän kanssa. Yksi ystävistä joutui tosin lähtemään heti joulupuuron ja -saunan jälkeen, kahden muun kanssa söimme jouluaterian ja rentoilimme. Tämä oli kai ensimmäinen jouluaatto, jolloin en avannut yhtään ainoaa lahjapakettia - voitto!

21. Kuinka vietit uutta vuotta?

Jälleen kerran kotona rauhassa miehen kanssa - niin siinä käy, kun loppuvuosi ja loppuraskaus osuvat samaan aikaan. Olisimme kyllä kutsuneet meille ystäviä, mutta kaikki olivat muualla tai estyneitä. Äitini ja hänen miehensä piti tulla meille myös, mutta riitelin äitini kanssa niin pahasti edellisenä päivänä, että tuskin he olisivat tulleet. Jouduimme kyllä myös peruuttamaan kutsun muista syistä, koska miehelle tuli flunssa.

Kaikesta huolimatta uusi vuosi oli paras, jonka muistan. Laitoimme sienipizzaa ja puuhastelimme kotona kaikenlaista pientä ja rauhallista, minä enimmäkseen virkkasin sohvanpeitettä. Illan mittaan havaitsimme, että lähiseudun raketit ammutaan tuolta rantapuistosta, jonne päin meidän makuuhuoneemme ikkuna ja parveke antavat. Asunto on vieläpä sen verran korkealla, että puistosta ammutut raketit näkyivät juuri sopivasti ikkunastamme, kun makasimme sängyllä. Ensi kertaa elämässäni näin uuden vuoden ilotulituksen makoillen omassa sängyssä, oman rakkaan sylissä! Olin mittaamattoman onnellinen.

22. Rakastuitko vuonna 2011?

Rakastuin pikaisesti erääseen vanhaan naiseen, jonka tapasin isoäitini veljen hautajaisissa. Tuskin tapaan häntä enää.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

Ei ole flaksi käynyt.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

En ole juurikaan katsellut telkkaria, joten hankalaa sanoa. Telkkariahan emme edes omista: jälkimmäisessä Britannian vuokrakämpässä sellainen kuului kalustoon, mutten tainnut laittaa sitä koskaan edes päälle. Ylen Areenalta on tullut katsottua sekalaisia dokumentteja sen jälkeen, kun muutimme taas Suomeen. Aivan loppuvuodesta uusintana alkanut sarja Sydänääniä on ollut aika mielenkiintoinen näin omaa synnytystä odotellessa, joten sanotaan nyt vaikka se.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En ylipäänsä vihaa ketään, mutta tunnen olevani kiukkuisempi koko ihmiskuntaa kohtaan kuin viime vuonna tähän aikaan. (Saavutus sekin!)

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Äsh, ei yhtä kirjaa voi valita! Tiina Kaitaniemen Luonnollinen lapsuus ja Erja Rusasen Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys ovat antaneet paljon ajattelemisen aihetta.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Eniten on viime vuonna miellyttänyt Palefacen albumi Helsingi Shangri-la, vaikka se taitaakin olla julkaistu jo vuoden 2010 puolella.

28. Mitä halusit ja sait?

Tulla raskaaksi (ei voi mitään, tämä on vuoden 2011 keskeisin teema). Ja halusin saada vanhempainpäivärahan laskettua todellisten tulojeni mukaan eikä niin kuin olisin tuloton, kuten nyt apurahatutkijalle meinasi käydä. Olisimme pärjänneet rahallisesti kyllä, mutta minusta se olisi vain ollut todella väärin.

29. Mitä halusit muttet saanut?

Halusin saada sen yhden artikkelin läpi ensimmäiseen kohdelehteen. Ja halusin apurahalle jatkoa; ainakin luulisin, että halusin. Alkuvuodesta, kun miehellä oli vielä työnhakuprosessi kesken, halusin miehen saavan erään työn Tromssasta jotta voisimme muuttaa sinne. Halusin todella kovasti asua Pohjois-Norjassa. Ikävöin lunta ja kaamosta.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Kimmo Pohjosesta kertova dokumentti Pirun palkeet / Devil's Lungs.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

Jos oikein räknään niin saan tulokseksi, että täytin 31; omaa ikäänsä on hankalaa muistaa. Siitäpä ei ole mitään käsitystä, mitä tein syntymäpäivänäni! Muistan hämärästi sen, että mies saattoi olla Saksassa tuolloin, mutta siinä kaikki.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Viime vuonna taisin sanoa, että raskaaksi tuleminen, ja koska se on tapahtunut tänä vuonna, niin ei kai mikään. Tunnen, että elämäni on suurimmalta osin mittaamattoman tyydyttävää. Ehkä ainoa asia, joka tyydytystä lisää, on tyytyminen itse, ei mikään ulkoinen seikka. Ts. elämästä tulee mittaamattoman tyydyttävää, jos tyytyy siihen, että kaikki on jo tässä (eikä se ole tyytymistä vähään, vaan päinvastoin huikaisevaa iloa ja rauhaa).

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2011?

Kirpputorivaatteita, kuten ennenkin. Ja loppuvuoteen on kuulunut se, että päälle menevät tasan yhdet raskausfarkut, eikä niistäkään ole nappi mahtunut kiinni ainakaan kahteen kuukauteen. Olen kulkenut iloisesti housut auki. Sen sijaan yläosien puolesta ei ole tarvinnut tähän raskauteen panostaa: minulla oli jo ennestään miljoona niin väljää tunikaa ja muuta epämääräisen säkkimäistä kolttua, että hyvin mahtuvat vieläkin. Minulle on useinkin käynyt niin, että ostan jonkin vaatteen vain siksi, että se on minusta kiva, ja jälkeenpäin huomaan vaatteen olevan äitiysmallistoa. (Näinhän käy helposti juuri kirppiksillä, kun ei ole erillistä äitiysvaatteiden osastoa.) Tämä on miehestä masentavaa.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Puoliso, ehdottomasti. Maailman paras puoliso!

35. Kuinka kuvailisit sisustuskonseptiasi vuonna 2011?

Kierrätys, kierrätys ja kierrätys. Lopputuloksena sekalaisen kodikas huusholli.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Kyllä tietysti eduskuntavaalit, perussuomalaisuuden nousu ja muiden puolueiden tavat reagoida siihen. Liityin tänä vuonna jopa Vasemmistoliiton jäseneksi, vaikken olisi aiemmin uskonut, että näin voisi päästä käymään (olen kovin skeptinen puoluepolitiikkaa kohtaan). Loppuvuodesta mielenkiintoa on herättänyt sikatilojen kuvaukset, niiden uutisointi ja ihmisten reaktiot (tai reagoimattomuus!).

37. Ketä ikävöit?

Entisen naapurin kissaa. Oikein montaa ihmistä, jotka jäivät ulkomaille (tai palasivat Suomeen, mutta kukin tahoilleen). Paria ihmistä, joista tunnen raskauden aikana etääntyneeni, tai joiden oikeastaan tunnen raskauteni aikana etääntyneen minusta.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

Se ihana mummo hautajaisissa.